PERINTEINEN KIINALAINEN LÄÄKETIEDE PÄHKINÄNKUORESSA

Perinteinen kiinalainen lääketiede on osa maailman vanhinta kulttuuriperinnettä, jota on katkeamatta harjoitettu ja tutkittu tuhansia vuosia. Se tarkastelee ihmistä jatkuvan muutoksen tilassa olevana prosessina, jossa fyysistä ja psyykkistä on mahdoton erottaa toisistaan. Fyysiset ja psyykkiset oireet nähdäänkin samanarvoisina. Ihmistä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti eikä yksittäisestä, kokonaisuudesta irrallaan olevasta, oireesta voida tehdä juuri mitään johtopäätöksiä, saati hoitosuunnitelmaa.

Kokonaisvaltaisen näkemyksen ansiosta siinä vältytään mieli - ruumis tai sielu - ruumis vastakkainasettelusta. Ihminen nähdään osana luontoa ja pysyäkseen terveenä hänen pitää sopeutua ympäristöön, jossa elää. Vuoden- ja vuorokaudenaikojen sekä yhteiskunnan asettamien vaatimusten vaihteluihin. Keho reagoi autonomisesti ympäristön muutoksiin koko fysiologiallaan, samalla tavalla kuin esimerkiksi kasvit tunnistavat ympäristön valon, lämpötilan ja kosteuden vaihtelut ja reagoivat muutoksiin supistumalla kylmällä ja pimeällä ja vastaavasti laajenemalla / avautumalla valossa ja lämmössä. Ihminen pysyy terveenä, kun hänen sisäinen muutosten virtansa on sopusoinnussa ulkoisten muutosten kanssa. Terveyttä ei nähdä passiivisena tilana vaan dynaamisena suhteena ympäröivään maailmaan. Itse vierastan termiä vaihtoehtohoito, kiinalainen lääketiede ei voi olla modernin lääketieteen korvike, vaan ne ovat parhaimmillaan toisiaan täydentäviä. Sen lisäarvo on sen erilaisessa tavassa lähestyä sairauksia, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin.

Kiinalainen lääketiede on siirtynyt perimätietona sukupolvelta toiselle tuhansien vuosien ajan ja ehkä juuri siksi se on, ennen kirjallisia teoksia, muotoutunut runoiksi ja lauluiksi. Toisin kuin pelkkä puhe, runot, laulut ja vertauskuvat säilyivät muuttumattomina läpi vuosituhansien. Siinä on vertauksia eri luonnonilmiöihin, jotka länsimaiseen korvaan kuulostavat huvittavilta, mutta kun ajattelee tarkemmin, niin ne ovat erittäin järkeenkäypiä ja selkeitä koodeja, joista saa selkeän käsityksen, mistä on kyse. Esimerkiksi ”sisäisellä tuulella” voidaan tarkoittaa esimerkiksi huimausta tai vaikka vapinaa, ”mahalaukun tulella” närästystä jne.

LÄNSIMAISEN JA KIINALAISEN AJATUSMAAILMAN EROT

Me länsimaiseen ajatusmaailmaan kasvaneet, olemme tottuneet tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä toisistaan erillisinä ja kun haluamme tutkia tarkemmin jotain asiaa tai ilmiötä, eristämme sen ympäristöstään ja hajotamme sen pienempiin osiin niin, että voimme tarkastella niitä erikseen ja erillisinä. Suhteutamme asiat/ilmiöt toisiinsa lineaariseksi syy-seuraus-ketjuksi. Maailmankuvamme on siis mekaaninen, näemme maailman suurena koneena. Jos joku osa rikkoutuu, se pitää korjata tai vaihtaa.

Samalla tavoin näemme myös ihmisen. Kun jokin elin lakkaa toimimasta, sen toimintaa korjaillaan lääkkeillä tai ääritapauksissa koko elin vaihdetaan. Tämä on varsin tehokasta akuuteissa, elämää uhkaavissa tapauksissa, (tuskin itsekään olisin enää elävien kirjoissa ilman länsimaista lääketiedettä), mutta kroonisten sairauksien kohdalla ei enää niinkään. Silloin on tehokkaampaa ja ennen kaikkea lempeämpää tarkastella ihmistä kokonaisuutena, löytää oireiden takana oleva ihminen.1600-luvulla vaikuttanut René Descartes ajatteli myös, että mieli ja ruumis ovat täysin erillään toisistaan. Tämä kahtiajako vaikuttaa valitettavasti jossain määrin vielä nykyäänkin.

1900-luvulla modernin fysiikan myötä länsimainen ajatusmaailma otti askeleen lähemmäksi kiinalaista, kun Albert Einstein julkaisi suhteellisuusteoriansa, jonka mukaan massa ja energia ovat saman asian erilaisia värähtelymuotoja ja, että maailma on dynaaminen kokonaisuus, jota ei voi pilkkoa osiin. Taoistinen ajatus maailmankaikkeudesta eri taajuisina energiavirtoina on siis saamassa jalansijaa myös lännessä.

Kiinalaisen (ja modernin fysiikan myötä nykyään myös länsimaisen) näkemyksen mukaan maailmankaikkeus on toisiinsa kietoutuneiden energiavirtojen ääretön verkosto, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Verkoston kaikki osat ovat toisistaan riippuvaisia ja kommunikoivat keskenään. Osaset saavat merkityksen vain kokonaisuuden osana, yksinään ne ovat merkityksettömiä. Tapahtumat ajassa ja tilassa nähdään energiavirtojen risteyksinä, kvarkkien tanssina kuten avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja asian ilmaisi. Aine ja energia ovat saman jatkumon osia. Ihminenkin on eri tavoin kiteytynyttä energiaa kuten myös ympäristö, jossa hän elää. Mieli ja ruumis eivät ole toisistaan irrallaan, vaan henki (Shen) on läsnä kehon jokaisessa solussa ja se kertoo hyvin- tai pahoinvoinnistaan selvästi ja loogisesti tunnistettavin merkein. Näitä merkkejä pitää vain oppia tulkitsemaan.